Pieni pähkinä purtavaksi

"Miksi on helpompaa uskoa kolmioihin kuin keijukaisiin?

On olemassa kolmion muotoisia asioita, ja kolmioita voi piirtää ja ties mitä. Mutta itse kolmiota ei ole olemassa. Ei ole absoluuttista kolmiota. Se on olemassa vain ideatasolla.

Joten miksi on niin vaikeaa uskoa taikuuteen, ja niin helppoa luottaa siihen että mitään mitä ei voi käsin koskettaa, ei ole olemassa? Miksi asian aineettomuus tekisi tästä yhtään vähemmän tärkeän?

"Totta kai kolmio on olemassa, se on ihan eri asia kuin jotkut keijukaiset."

Siksikö että se on yksinkertaisempi? Onhan keijuista ja ties mistä tehty lukemattomia taideteoksia, kirjoitettu kirjojakin. Kolmion konsepti voi toki olla helpompi piirtää ja ymmärtää. Skeptisyys onkin ehkä lähinnä abstraktin ajattelun harjoituksen puutetta."

...Ja siis tämän kirjoitin eilen yhdeksältä aamulla. :') Olin ilmeisesti taas prosessoinut jotain alitajuisesti nukkuessani kun heti tulee niin henkevää settiä kirjoteltua.

Väsymyksenpoikanen

Tässä on ollut ilmassa jos jonkinmoista draamaa. Sekä fyysisen maailman että henkimaailman tasolla. On taas ollut ongelmia itseluottamuksen kanssa ja olen taas epäillyt omia ajatuksiani ihan perkeleesti. Ajatellut ihan jatkuvasti sitä, että mitäköhän muut ajattelevat. Jopa siihen pisteeseen asti että olen välillä hetken luullut muiden pystyvän lukemaan ajatuksiani. Mutta tuo lienee se ainoa epäterve ylilyönti viimeaikoina.

On ollut hitusen siipi maassa vaikka kaikki onkin hyvin. Ihana mies, ihan ok duuni ja mahdollisuus päästä vapaaehtoistyöhön Irlantiin. Kaikki on taas tuosta perkeleen itseluottamuksesta kiinni. Ja heikonlaisesta kuuntelutaidosta. Olen taas höpöttänyt ja elänyt mielikuvissani aivan liikaa (ja myönnettäköön että välillä mielikuvat ja todellisuus ovat menneet kielen päällä solmuun, vaikkakaan eivät pahasti). Pitäisi vaan joskus antautua virran vietäväksi ja tehdä asioita enemmän sen sijaan että vaan velloo fantasioissaan ja höpöttelee.

Sain tänään aikaiseksi kääntää CV:ni englanniksi ja aloitin sitä motivaatiokirjettäkin. Eli onhan tässä edistytty flunssasta ja muusta huolimatta. Kohta on Irish Myths and Legendskin luettu loppuun, ja aika sitten siirtyä taas seuraavaan kirjaan. Huomisen tavoite on kirjoittaa se motivaatiokirje loppuun ja pistää ensimmäinen hakemus vetämään, ja ylihuomenna menenkin sitten takaisin pajalle. :)

Positiivisuuspäiväkirjan pitäminen voisi taas olla ihan hyvä idea. Vähän sellainen fiilis ollut välillä että sitä voisi kaivata muistuttamaan että hei, perkele, enhän mä oo mikään ihan turha tapaus eikä tää maailma olekaan ihan perseestä.