Tajunnanvirtaa

Ajattelen paljon. Joskus liian pitkälle, joskus liian hätäisesti. Mieleni rullaa lähes jatkuvasti joko randomeissa fantasioissa tai elämän ikuisuuskysymysten äärellä. Arki hoituu rutiinilla ikäänkuin taustaprosessina kaiken taustalla, ja toisaalta fantasiani ja päänsisäinen maailmani ovat osa arkeani - tietenkin. Ehkä tosin hieman konkreettisemmassa muodossa kuin useimmilla, kirjoittamisen, piirtämisen ja muun sellaisen muodossa. Hyvä mielikuvitus pienestä asti -> luovan tekemisen kyvyn kehittyminen -> mielikuvitus ei ole kadonnut mihinkään, käytän sitä edelleen polttoaineena ihan kuten silloin lapsena. Aina jokin ajatusprosessi käynnissä. Taiteilijaluonne.

Tiedostan että susiminäni ja muut saattavat aivan yhtä hyvin heijastuksia alitajunnastani kuin sitä että olen jossain aiemmassa elämässäni ollut susi. Mutta tekeekö se näistä identiteetin osista ja kokemuksista yhtään sen vähempää valideja? Ei helvetissä. ;) En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka eivät usko asioihin joita ei voi nähdä tai koskea. Ehkä koska ajattelen omalla tavallani hyvinkin abstraktisti ja symboleiden kautta. Nämä asiat nyt vain ovat osa persoonaani kuten ovat aina olleet, ihan sama mistä ovat lähtöisin. Teorioita on mutta mitäänhän ei voi koskaan tietää varmaksi joten se jääkööt teorioiksi. ^^

Se että uskon jumalten olevan loppukädessä ihmisten luomuksia, ei tee heistä yhtään sen vähemmän voimakkaita silmissäni. Tarpeeksi kompleksi systeemi tai ajatusmalli, syvälle tajuntaan iskostunut tarina, voi hyvinkin saada tietoisuuden. Hyvä esimerkki tästä ovat mielestäni juurikin kansantarustot - uskon että monen, monen ihmisen kollektiivinen usko on puhaltanut sanoihin elämän. Ja siihen, että jumalat toimivat eräänlaisina tulkkeina meidän ja tämän kollektiivisen informaatiopesäkkeen välillä. Kukin saa yhteyden siihen/niihin joiden sanoma on lähinnä "omaa kieltä". Joten kyllä, tavallaan olemme loppujen lopuksi itse luomiskykyisiä jumalia. Yksilö pienessä mittakaavassa, oman "kuplansa" rajoissa (ja toki oman elämänsä herra sillä tämä "kupla" on hänen koko näkemyksensä maailmasta), ja iso yhdessä toimiva massa suuremmassa. Kun tarinan, ajatuksen ja luomisen pyörät lähtevät liikkeelle, niitä on melkein mahdoton pysäyttää. Kysymys on lähinnä siitä, moniko ymmärtää tämän luomisvoiman. Sen ei todella tarvitse olla viivoja paperilla, se voi olla yksinkertaisten tapojensa muuttaminen, sanat facebookin statuskentässä. Se tietty oman itsen uloshengittäminen ja ilmaiseminen. Voisi melkein sanoa että elämä on taidetta. Jokainen on taiteilija ja jumala, kykenevä luomaan, karsimaan, päättämään, inspiroimaan...