Ei ole ollut ihan niin pirteä olo viime aikoina kuin olisi voinut olla, näin kauniisti sanottuna. Koulu on ottanut päähän ja ties mitä, mutta nyt on taas parempi fiilis, osittain kiitos eilisen pikku loitsutuokionkin varmasti.
Olen taas piiloutunut ihme tekosyiden taakse sen sijaan että olisin yksinkertaisesti myöntänyt olevani helvetin laiska. Ja kumma kyllä, nyt ei ole yhtään niin laiska olo kun tajusin asian. Pitää vaan mennä eikä meinata, suunnitelmat ja unelmat ilman yritystä toteuttaa niitä ovat yhtä tyhjän kanssa. Meikäläisellä vaan on paha taipumus joskus juuttua siihen ajatukseen että ihan jees tulevaisuuden saavuttaminen on niin vaikeaa. Ajattelen kai liian pitkälle, kun pitäisi ottaa askel kerrallaan.
Ykkösprioriteetti on nyt koulu. Tekemistä päivään, kivoja ihmisiä ja ihan mielenkiintoisia aineitakin - ja jospa nyt vaikka vihdoin tajuaisin että ei, aina ei tarvitse olla innosta soikeana ja supermotivoitunut. Että asetan ne suorituspaineet itse itselleni, kukaan muu ei sitä tee. Kotona istumisesta ja haaveilemisesta ei ole yhtään sen enempää hyötyä (tai edes iloa) kuin siitä että edes on läsnä koulussa, ja vaikka heittää paskaläppää kavereiden kanssa jos tuntuu siltä että ei innosta. Ison osan ajasta kyllä innostaakin, ainakin siinä määrin että tulee hommat tehtyä.
Toisena listalla olisi sitten se, että ottaisin taas yhteyttä siihen Lahden Nuorisopalvelujen työntekijään siihen EVS-hommaan liittyen.
Ei kun häntä pystyssä eteenpäin, kuulkaas! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti