Run away

Suljen silmäni, ja muistan miltä tuntuu yksinkertaisesti loikata ulos kehostaan - kuin vanhasta, väljäksi jääneestä naamiaisasusta - ja jatkaa juoksemista. Miten oikean kehoni lihakset toimivat yhteistyössä niin joustavasti. Tassut tömähtävät maahan vain pieneksi hetkeksi, selkälihakset työskentelevät, niska jännittyy ja hengitys pysyy raskaana mutta tasaisena. Viima tuntuu kuonossa ja silmissä, häntä tekee liikkeen hallinnasta hieman helpompaa. 
Tahdon vain juosta, eteenpäin, jättäen ihmismielen monimutkaiset ja epäloogiset ajatusradat naamiaisasuuni. Ei ole muuta kuin nykyhetki ja tavoite.

En jaksa tätä kehoa. Haluan hetkeksi ulos. Mutta pakko pysyä tässä, ihmisten ilmoilla kun olen. Soluttautujana.

Sanokoot muut mitä tahansa, ei tästä oikeastaan tule yhtään rauhallisempaa tai helpompaa kuin hetkittäin. Olen edelleen aivan yhtä eläimellinen sydämessäni kuin olen aina ollut, ei tämä ole mihinkään laantunut.
Typerä kontrollintarve.

"Run, wolf warrior, to hide your hunger
The rain will wash away the pains of the day
In your eyes there are cold fires burning
Tongues of flame that can never be tamed

Are you running from Man's delusion
Majestic madness and your exclusion
To where the lamb lies down with the lion?

Are you running down ancient pathways
Through this dark and deserted land
To where man is once more a child?

Are you running to freedom's fortress
By the side of wide open seas
Where the wolf is one with the wild?

Run, run, run...

Run, run, run, run, run, run on, run on through the rain..."