Voi huokaus

Ulkopuolinen olo iski taas. Perus. Osaan olla yksinäinen vaikka en olisikaan yksin, vittu mitkä skillit. Ei kun ihan tosi, alkaa ottaa kupoliin jo.

"The strength of the wolf is the pack, the strength of the pack is the wolf."

Ongelma on varmaan taas tää ikuinen kommunikaatioprobleema. Tuntuu etten yksinkertaisesti VOI bondata ihmisten kanssa niin kuin tuntuu että mun kuuluisi. Tai siis että se bondaaminen jää yksipuoliseksi, kun kukaan ei ilmaise kiintymystään niin että mä ymmärtäisin sen kunnolla ja uskoisinkin vielä. Sanat tuntuu ihan turhilta. Ne vaan sotkee, vie huomiota pois eleistä, ilmeistä, kosketuksesta... Ei mua vittuakaan loppupeleissä kiinnosta se mitä joku on joskus baarissa koheltanut vuonna nakki ja keppi. Mua kiinnostaa mitä se ihminen ajattelee ja tuntee juuri nyt. Ja kun kukaan ei koskaan puhu siitä suoraan meikäläiselle, vaan typerän ympäripyöreästi ja asioista jotka ei oikeastaan ole kovin tärkeitä sillä hetkellä. Ne puhuu jotain ja ajattelee muuta, jolloin se elekieli on ihan out of context. Sellaiset hetket kun joku keskittyy täysillä nykyhetkeen meikäläisen kanssa on jotain mitä ihan tosi tunnun tarvitsevan. Ei sellaista tiedätkö "pitäis tiskata"-nykyhetkeä vaan sitä mitä... en mä tiedä, mulle ihmisten välisten kemioiden selvittely on ihan olematonta ja helvetin sekavaa. Ei tule sitä selkeää tutkailuvaihetta, ja vittuako mä osaan pahimpina kinfeels-aikoina suhtautua siihen että joudun olemaan mun "laumasta" erossa pitkiä aikoja. Se vaan tuntuu helvetin vaikealta. Eihän sille mitään voi ja olen vähän näin käsittänyt että tässä kummassa lajissa läheisriippuvaisuus on sairauskin, mutta... En vittu vaan käsitä.
En käsitä ihmisiä, en käsitä miten te perkeleet käsitätte toisianne.
En vittu tajua mistään mitään just nyt.

En tiedä miten pitäis suhtautua Iljaan kun yks päivä se on niin äänekäs hölpönpölpön ja toisena päivänä se itkee mun sylissä kuin pentu. Varsinkin tutustumisvaiheessa nää tauot on ihan perseestä. Kun mä nimenomaan haluan oppia tuntemaan ihmiset. Mutta kun vittu kukaan ei kerro mistään mitään oleellista (siihen tahtiin että muistaisin, vittuako mä enää muistan jotain kaksi viikkoa sitten ohimennen mainittua kuollutta enoa tjsp), kukaan ei ilmaise sitä miten MÄ liityn kuvioihin. Kuulostaa vitun itsekkäältä mutta on se mun mielestä aika vitun tärkeää infoa porukan kannalta. Mä tahdon tietää paikkani porukan sisällä.

Ja inhoan sitä ensivaikutelmaa jonka annan itsestäni. Kun tuntuu etten saa millään mun pään sisältöä mahdutettua yhteen ensivaikutelmaan, kun sitä on yksinkertaisesti MAHDOTONTA ilmaista niin ettei joku alkaisi vittuilla ja kohtelisi pentuna. Ensivaikutelman perusteella mua kohdellaan aina pentuna (ja aika usein muutenkin). Ja vihaan sitä yli kaiken. Koska tiedän että se EI ole mun paikka porukassa. I'm no 24/7 crappy comic relief, bitches, koska mä en vittu osaa olla oikeasti hauska vaikka mun henki riippuisi siitä. Tai ainakin siltä musta tuntuu.

Mä en TAHDO olla se äänekäs takertuja joka taklaushalaa ihmisiä randomisti. En vaan tiedä mitä muutakaan tehdä että saisin edes jonkun kiinnittämään huomiota siihen mitä sen käytöksen takana on.
Mä aina käsitän ihmiset väärin tai en tajua niitä ollenkaan, ja samoin se menee toisinkinpäin.

Ei toi pajatoiminta niinkään stressaa, vaan tää mun paskamainen kommunikointivamma ja ymmärtämättömyys. Info ja ohjeet ei vittu siellä kulje suuntaan eikä toiseen ja en vaan tajua kun porukasta saa oikein kaivamalla kaivaa ulos jonkun yhden vitun sähköpostiosoitteen että saisi selvitettyä asioita. Ja ohjaajat jotka ei ohjaa kunnolla ei vaan mahdu mun pieneen susipäähäni.

Vittu eikö ne tajua että en mä voi olla omatoiminen asioissa joista mulla ei ole MITÄÄN hajua?

Onko se helvetti liikaa pyydetty pitää aikataulu (kun kerran sellainen on) selkeänä? Ottaa yksi asia kerrallaan eikä latoa silleen "Hei, pitäs käydä tää yksilökeskustelu sun kanssa mutta meepäs nyt pesee ikkunoita ja sit tekee tota animaatiota" ja jättää se ensimmäinen asia roikkumaan ilmaan? Vittu ihan oikeasti, mä en pärjää yhtään tän vitun odottelun ja sekavuuden kanssa. Yksi asia kerrallaan kiitos. Porukka hajaantuu joka vitun päivä ikävästi ja taas tulee esille asia jota ehkä vihaan ihmisten "laumakemioissa" eniten, eli se vitun kuppikuntautuminen ja noi saatanan katkot. Ihan randomeja duuneja ihan randomeissa ryhmissä, epäselvä aikataulu, epäselvät ohjeet...
Ja kun sitä infoa kysyy niin ei vittu mitään reaktiota tai sitten nää ohjaamattomat ohjaajat on jossain teillä tietämättömillä. Ihan selkeä kysymys ja maailman epäselvimmät ohjeet.
VITTU FIRST THINGS FIRST IHMISET.


Right now, I don't like humans. At all. 


Ja vittu kun tulee syyllinen olo siitä että "ihmiset varmaan ajattelee että käytän taas tätä therian-asiaa tekosyynä", mutta vittu tää on se mun main problem ihmisten kanssa.
En tiedä, kai mun pitäisi oppia hyväksymään taas tämä human meat suittini paremmin. Kunhan vaan saan selville että miten helvetissä sen teen.

Onhan se helppoa aina muiden sanoa että "lakkaa vaan valittamasta". Tähän ei oikein toimi se mun "Jos voit tehdä asialle jotain, tee. Jos et, älä mieti sitä." Koska mä en voi olla miettimättä tätä koska vittu se sotii mun koko helvetin olemusta vastaan.