...miksi mä olen viettänyt niin vähän aikaa metsässä tässä muutamana viime vuotena. Perkele että se tekee hyvää. Istua vesipullon ja kirjan kanssa ja vaellella ympäriinsä. Keräsin vähän roskiakin kun teki pahaa katsoa niitä lojumassa puiden juurella...
En tiedä. On luonnollisempi olo metsässä. Ja ilman musiikkia, että kuulee sen lintujen sirkutuksen ja tuulen huminan. Olkoonkin, että kuulee lähellä kulkevalla kävelytiellä liikkuvat koiranulkoiluttajatkin, mutta... Pyh ja pah, ihan mahtireissu.
Huomenna voisi tehdä ovelat (jos ehtii), ja mennä sinne vanhan lukion lähellä olevaan isompaan metsikköön jonne voi hyvällä tuurilla ihan eksyäkin. :DD Ei tosin kokemusta siitä eksymispuolesta kun olen niin perkeleen awesome mutta voisin kuvitella. Siellä joskus saatiin jahdata Susan karannutta koiraa jonkun aikaa hiki hatussa. x) Onhan sinne pari kilsaa matkaa mutta äkkiäkös tuon kävelee. :) Tai sitten voisi mennä siihen metsikköön jossa leikin aina kakarana ja kävin pulkkamäessä. Sekin on aika pikkuinen paikka mutta ihan viihtyisä. Tosin kesällä kivempi kun ei ole niin sitä perkeleen kuraa joka paikassa. Silloin siellä on niin paljon aluskasvillisuutta. :D
Huhhu. Vähän kuveja:
Jotenkin tulee aina hyvä mieli kun on reppu selässä, hyvät kengät jalassa ja saa kävellä kivisessä ja muhkuraisessa maastossa. Tiet on nössöille. o/
Mutta siis pointti: Kyllä mä niin saatanan pusikkolapsi oon että huhhuh. Vähän hämmentää edelleen se että miksi PERKELEESSÄ en tee tuollaisia reissuja useammin... Purr. <3 Ja tänä kesänä voisi toteuttaa sen telttaretken nuuksioon - vihdoin ja viimein, vastahan mä olen siitä mitä... neljä vuotta haaveillut? :DDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti