Sanoin sille junan ravintolavaunussa että joo tilaa mulle lihapullat. Tää tulee sieltä riistakäristyksen ja lihapullien kanssa ja sanoo että saan valita. Tulipa tosi vitun mukava olo. Totta kai mä ytimiäni myöten opportunistina nappasin itselleni paremman safkan eli sen vitun riistakäristyksen vaikka siitä vähän omatunto soimaakin. Sanoin että tuntuu ihan vitun typerältä syödä riistaelukoita juuri kun olin kirjoittanut siitä miten perseestä se on. Ja mutsi on vaan "voi voi". Ja mulle tuli ihan naurettavan paska olo siitä kun sanoin nimenomaan että tuo niitä lihapullia ja sitten se oikein vittuillakseen kantoi sitä riistakäristystä pöytään.
Kiitos tästä äiti, kiitos.
Paskensit päivääni yhdellä asteella jo ihan tuolla pikku teolla. Tuli vaan ihan saatanan paha ja syyllinen olo. Ja syyllinen olo nimenomaan siitä että olen kuitenkin jollain tasolla ihminen ja tuntuu että syön muiden safkat.
Ja siis... Ihan tosi, ihmiset. Jos haluutte välttämättä leikkiä metsästäjää niin hyväksykää sitten se tosiasia että luonnossa saatte väkisinkin tapella ruuasta muiden petojen kanssa.
Syötte susien safkat, tapatte kun osuvat vahingossakaan lähelle ihmisasutusta, ja odotatte että siitä ei seuraa mitään? Ei minkäänlaista ketjureaktiota? Syy- ja seuraussuhteet menettäisivät yhtäkkiä merkityksensä?
... *murinaa*
Ihmiset on kaikkiruokaisia. Oppineet kasvattamaan oman safkansa. Kaikki osat siitä, oikeastaan. Eli MIKSI MIKSI MIKSI sitä ominaisuutta ei käytetä hyväksi vaan pitää mennä sinne toisten elukoiden alueelle syömään niidenkin safkat? Ja sitten tapetaan ne toiset pedot kun ihmetellään miksi ne änkee omalle alueelle?
Äly hoi älä jätä.
Karhut on ilmeisesti ihan okei koska ne nyt syö suunnilleen mitä vain niin kuin ihmisetkin. Mutta kun susilla se homma on vähän niin että ne syö 99% lihaa, ja SITÄ ON RAJALLISESTI.
Siellä elukkavaunussakin tuli sellainen olo että painukaa nyt kaksjalkaset vittuun täältä ja antakaa meikäläisten hoitaa hommat. Yksi koira haukkuu, toinen koiranomistaja valittaa siitä. Mutta kun se koira haukkuu siksi että sen ensimmäisen koiran omistaja ei päästänyt sitä nuuskuttelemaan vähän muita siellä ja tutustumaan paikkoihin. Oli muutenkin selkeästi sellainen koira ettei ollut tottunut junassa matkustamaan. Se että se olisi saanut kävellä vähän vapaammin (hihna jalkojen välissä ja tosi lyhyenä vieläpä) olisi ihan varmasti helpottanut siihen meteliin. Niin, tämä oli tosiaan se yksilö jonka haukku oli niin kova että hyppäsin varmaan metrin ilmaan - vaikka oli napit korvissa ja volyymit täysillä.
Taas on sellainen olo että voisin itkeä ihmiskunnan puolesta.
Myötähäpeä.
Ahdistus.
Tuntuu että kaikki vaan on niin saatanan typeriä.
Mutta ei kai tässä auta kun jatkaa vaan elämistä ja epäkohtien pinpointtaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti