"I'm stronger than depression."

Vähän aikaa sitten iski ihan järjetön masiskohtaus. Vitutti ja ahdisti ihan kaikki. Kroppa, äiti, ihmiset ylipäätään... Tuli sellainen olo että olisi helpompi vain kuolla pois. Eipä ole ihan hetkeen tuota fiilistä noin rankkana iskenytkään.

Otin torkut, ja kaikki tuntuu taas selkeämmältä.

Turha sitä on vaivata päätään asioilla joille ei voi mitään. Kropasta on turha ahdistua liikaa, ainahan sitä on astraaliprojektio (kunhan vaan saatana oppisin kontrolloimaan sitä paremmin!), eivätkä ne ihan perus shiftitkään pahoja ole. Niiden jälkeen on aina rauhallisempi olo, jos olosuhteet on ok (aka en ole jumissa yksin vitun pienessä ja haisevassa kämpässä mutta en myöskään julkisella paikalla :D). Ja eikä tälle kuitenkaan voi mitään. Edelliset elämät on ollutta ja mennyttä. Uskon kuitenkin että jossain vaiheessa tätä "hengenkiertoa" pääsen siihen kroppaan mihin kuulun. Mutta en taatusti sillä että tapan itseni, koska silloin en... tiedättekö, edisty ollenkaan. Tai siis, kaikki ponnistelu hyvän elämän puolesta on silloin ollut turhaa. Aiheuttaisin aivan liikaa paskaa läheisilleni ja sitä en tosiaan halua, enkä aio tehdä.

Ja on aika kohtuutonta olettaa että niinkin sulkeutunut ihminen kuin äiti ymmärtäisi tätä kaikkea ihan hetkessä. Hän kuitenkin on ymmärtänyt sen, että olen sinut itseni kanssa eikä yritä muuttaa minua vaikka hänen suhtautumisensa asiaan onkin välillä vähän kyseenalaista. Mutta hei, jos tyyppi ei ole koskaan kuullutkaan therianeista eikä ole ollenkaan hengellinen ihminen, niin miten vitussa se voisikaan tajuta kaikkea heti. Onhan se turhauttavaa. Perkele, ehkä turhauttavin asia ikinä. Mutta ei sitä masentumalla saa ymmärtämään, vaan näyttämällä että osaan elää elämäni näin.

Ja ihmiskunnan toivottomuudelle en nyt vain ihan tosi voi mitään. Voin jauhaa miten paljon tahansa siitä miten haluaisin saada kaikki tajuamaan, mutta ihan tosi... Olen JO saanut enemmän ihmisiä tajuamaan tätä kaikkea kuin olisin koskaan kuvitellut. Ja on ihan turha miettiä sitä että "jumalauta, tajutkaa nyt!" ja valittaa kaikesta, kun voi kirjoittaa kehittävää tekstiä, dokumentoida kunnolla ja olla fiksun oloinen. Ei ihmiset kuuntele jotain masentunutta ihmisvihaista hippiä.
Ja eikä sitä perkele koskaan tiedä vaikka tässä vuosien kuluessa joku neropatti Greenpeacesta tai jostain tajuaisi sen mistä olen jankuttanut puskaradiossa jo ikuisuuden. :D Nevör giv up hoep ja silleen.

Minulla on mahtavia ystäviä, äiti joka edes yrittää ymmärtää, ihana kissa, katto pään päällä ja rahaakin sen verran että saan laskut ja ruoan maksettua. En ole veloissa, juuri kukaan ei vihaa minua (luulisin), ja kaikki on... normaalisti. Mitä helvettiä olen oikein miettinyt kun olen alkanut valittaa? :'D Ei, ihan tosi. Tässä se on aina ollut se ongelma. Tuntuu että joskus oikein ETSIN asioita joilla vaivata päätäni... Ja kun olen sellainen susi kuin olen, tuppaan tosiaan suhtautumaan vähän kaikkeen aivan perkeleen tunteellisesti. But that's just who I am. Joskus se on hyvä juttu, joskus huono. Mutta silloin kun alan obsessoitua liikaa jostain negatiivisesta, pitää vain löytää jotain positiivista obsessoitavaa tilalle.

Ja niin ihana sarja kuin Being human onkin, se on myös perkeleen triggeröivä ja herättää vitusti ajatuksia ja tunteita. Voi olla että osa tästä emotuksesta on johtunut siitäkin että olen katsonut sitä liikaa putkeen, uppoutunut siihen liikaa.

Ylireagoiminen ja kaiken henkilökohtaistaminen - taas kaksi asiaa joissa olen hyvä! :'D

Ja loppuun pari tosi randomia kuvaa.

Random kiva muistonsirpale. Nukuin viime vuoden ropeconissa La-Su yön ulkona puiden alla tosi rauhallisessa nurkassa. Olkoonkin että olin silloin psyykkisesti aika huonossa kunnossa, Ropecon on silti aina jotain ihan vitun mahtavaa. :D

 Ja tässä kissani Taika, kun se/hän oli pieni. :D Onhan tuo tyttönen edelleen aikamoinen rääpäle mutta tuossa se oli oikeasti ihan naurettavan pikkuinen. On kyllä sosiaalisin kissa jonka olen koskaan tavannut.
Tulee aina vessaankin mukaan. Ja osaa avata ovet aina jos ne eivät ole lukossa. :D
Paras. Kissa. Ikinä.
...On tässäkin parivaljakko. Valkoinen susimölli ja musta pikkuinen kissa. Tuostahan voisi saada aikaan helvetin hienon maalauksen. :'D

Kazehomoooo! Muistatko tän? :''D On vielä kuvat meidän sotamaalauksista tallella lawl. <3

Kukkia mamman takapihalla. :3