Haamuraajat - selitys.

Tiedättekö, siihen ei ihminen normaalisti kiinnitä huomiota mutta kun tosiaan ihan vaikka seisoo paikallaan, tuntee sen kehon asennon. Jalat ja kädet ovat paikallaan, ja sitä tuntee kehonsa ääriviivat. Tietää minkä muotoinen on.

Noh.
Minä tunnen käsien ja jalkojen lisäksi itselläni toisinaan korvat ja hännän ihan samoin kuin kädet ja jalat. Ne vain... ovat siinä. Tunnen niiden painon, asennon ja muodon ihan kuin fyysistenkin ruumiinosieni. Samalla tavalla kuin vaikka henkilö jolta on jokin raaja amputoitu, saattaa tuntea kyseisen raajan olevan edelleen siinä vaikka se ei ole. Siinä tapauksessa se johtuu siitä että kyseistä raajaa käsittelevä aivojen osa on yhä olemassa ja aktiivinen. Minulla ei tosiaan ole tätä neurologista perustetta "haamuraajoilleni", mutta tunne on sama. Tuntuu joskus oudolta katsoa peiliin kun tuntuu että korvat ovat paikallaan mutta niitä ei näy. Tai kun raapii päätään, niitä ei tunnekaan. Onneksi olen jo kutakuinkin tottunut siihen että häntä ei tule vastaan vaikka vetäisinkin housut kainaloihin, mutta perkele että se tuntuu oudolta!
 Ja tämän takia tökkään sitten feikin pörröhännän housuihini kiinni. Ettei olisi ihan niin kummallinen olo kun sattuu vilkaisemaan peiliin tai näkee kuvajaisensa kaupan ikkunasta.

Aaaand this is why I don't like mirrors. Klassiset vampyyrit ja kummitukset eivät ole ainoita asioita joita peileissä ei näy. Fyysinen esine heijastaa fyysisen tason asioita. 

Ja kyllä, se että tuntee vain korvat ja hännän ON klisee. Ihan naurettavan iso sellainen, ainakin animussa. Mutta ne nyt ovat ne ulokkeet jotka eniten pistävät esiin. Joskus tuntuu kuonokin ja muuta, mutta harvemmin. Ja turkki. On vain... "pörröinen fiilis". Ja sitten on niitä hetkiä jolloin henkikeho morphaa kokonaan eläimen hahmoon. Ja siitä onkin sitten mukavuus kaukana, kun yrittää käsittää miten perkeleessä sitä pitäisi liikkua - mistä johtuen en juurikaan liiku shiftejen aikoina vaan tyydyn etsimään mahdollisimman mukavan löhöasennon niin perkeleen turhauttavaa kuin se onkin. ...Ei ehkä olisi paha idea alkaa oikeasti harjoittelemaan miten liikkua letkeämmin neljällä raajalla. Ajatuksena helvetin hassu mutta helpottaisi asioita huomattavasti. :D

Suurimman osan ajasta kuvioissa ovat juuri korvat ja häntä, ja kovin kuonokas naamakin melkoisen usein. Koipienkin kanssa tulee välillä ongelmaa ja kompastelua kun tajuaa että perkele, eihän nää nivelet näin toimikaan. Niin, ja joskus tunnen siivetkin mutta ne liittyvät erääseen toiseen elämääni jossa en ole tosiaan enää niin kiinni. Olen muuttunut niin paljon niistä ajoista kai. Ja tuntuu että olen joskus elänyt sutena paljon pidempään, ja mahdollisesti jopa pariinkin otteeseen. Mutta tiedä häntä sitten.

...Joo. Tämä selventänee hiukan sitä epämääräistä mutta sangen yleistä "Sen vain tuntee"-ilmaisuani.