...Mutta ei se ihan perinteinen koti-ikävä.
Katson takapihalta alkavaa metsää. Puut piirtyvät mustina siniharmaata iltataivasta vasten. Ilmassa tuoksuu lumi, männyt ja vapaus. Pulssini kohoaa ja alan tuntea kasvavaa paniikkia siitä että pyörin keskellä ihmisiä. Päässäni kaikuu ajatus "Pois, pois, pois".
Minulla on kuitenkin jaloissani vain aamutossut, joten pakotan itseni rauhoittumaan, käännyn ja menen takaisin sisälle sisäisen suteni vastalauseista huolimatta. Istun sängylle, tietokoneeni ääreen päivittämään blogini.
En koskaan totu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti