On yllättävän vaikeaa hypähtää ulos kehostaan, vaikka sitä haluaisi miten paljon. Unissa se tapahtuu vahingossa. Ja loppujen lopuksi melko harvoinkin vielä. Muutaman kerran olen onnistunut tarkoituksellisesti. Tuntuu että fyysinen kehoni rajoittaa minua ja ajatuskuvioitani liikaa. Haluaisin joskus olla vapaa, mutta usein tuntuu etten yksinkertaisesti pysty siihen. Ehkä astraaliprojektio ei onnistu koska tavallaan pelkäänkin sitä hieman. Pelkään sitä etten halua enää palata fyysiseen olomuotooni. Koska aina, kun olen herännyt niistä unista joissa olen oma itseni, olen aamulla ollut uskomattoman pettynyt. Joskus olen itkenytkin herättyäni. Joskus kaikki tuntuu niin naurettavan epäreilulta.

Mutta ei auta kuin uskoa että kaikki järjestyy joskus. Jos vaikka jonkin ihmeen kautta tottuisin tähän kaikkeen.